Mustana, maidolla, kylmänä, kuumana

Oon elänyt Turussa jo reilut kaks kuukautta. Oon rakastunut Turkuun. Turkulaisista en vielä tiedä, en tunne niitä kauhean montaa... Melkeen kaikki mun kaverit täällä on myös kotoisin jostain muualta. Mutta ne turkulaiset joita tunnen... No, oon rakastunut niihinkin. En uskonu että oisin näin onnellinen päästessäni pois paikasta, jossa asuin 20 vuotta ja jota myös rakastin. Mut näin tässä vaan kävi. Aioin kirjottaa siitä kuinka mä opin tuntemaan tätä kaupunkia paremmin, ja siitä kuinka Turku rakastuu muhun. En kestä ykspuolisia rakkaussuhteita, epätoivo ei sovi mun tämän hetkiseen elämäntilanteeseen. Tottakai mulla on välillä koti-ikävä, vaikka sanonkin nykyään meneväni kotiin sillon kun palaan lapsuudenkodistani tänne. Aion kirjottaa myös turun miehistä. En pystyis elämään ilman miehiä, mä tarvitsen muusan tai pari. Tällä hetkellä oon sotkenut asiani niin hyvin, ettei mulla ole ketään erityistä, mutta puhtaalta pöydältähän sitä on aina paras aloittaa. Samalla alkaa myös (vähintään) 5 kilon painonpudotus ens kevään Pacifiqueen, josta voin myös kirjoitella jos se jotakuta sattuisi kiinnostamaan. Myönnän että itse oon koukussa thinspo-blogeihin. Maaliskuussa ois tarkoitus näyttää suurin piirtein tältä:

Toivotan itselleni hyvää matkaa, tervetuloa mukaan.:)